perjantai 2. joulukuuta 2016

Koululaiset juhlivat linnassa 99-vuotiasta Suomea

Turun linnan juhlakerros täyttyi perjantaina 2.12. iloisesta tunnelmasta ja puheensorinasta, kun turkulaiset kuudesluokkalaiset pääsivät juhlistamaan Suomen itsenäisyyspäivää reformaation hengessä.

Turku on järjestänyt kuudesluokkalaisille itsenäisyyspäiväjuhlan Turun linnassa vuodesta 2001 lähtien. Juhliin pääsevät vuosittain eri koulujen oppilaat. Tänä vuonna mukana oli noin 350  tilaisuuteen arvokkaasti pukeutunutta kuudesluokkalaista.

Itsenäisyyspäivän juhlassa kuultiin asiaan kuuluvasti juhlapuheita, suomalaista musiikkia sekä laulettiin yhdessä Maamme laulu molemmilla kotimaisilla kielillä.

Tässäpä muutamia tunnelmakuvia tapahtumasta.


Tilaisuuden alussa osallistujat kättelivät isäntäparin Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Seppo Lehtisen ja hänen vaimonsa Kaija Lehtisen.

  Juhlaväki pääsi tapaamaan juhlissa myös kuningas Kustaa Vaasan sekä hänen hoviväkeään.

Reformaation juhlavuoden kunniaksi paikalle oli päässyt Turun Mikael eli Mikael Agricola, joka tarinoi omista kouluvuosistaan.


Juhlatarjoilut maistuivat juhlakansalle, joka nautti mm. kuohumaljat, suklaakakkua ja herkullista marmeladia.

Raunistulan koulun  6-luokkalaiset olivat pukeutuneet upeisiin koulun varastosta löytyneisiin juhlapukuihin.

Cygnaeuksen koulun tytöt nauttimassa juhlien tarjoiluista.

Tilaisuuden päätteeksi palkittiin paras käyttäytyjä, joka tällä kertaa oli Vera Suomi Topeliuksen koulusta. Kirjapalkinnon voittajalle ojensivat sivistystoimialan johtaja Timo Jalonen ja museopalvelujohtaja Olli Immonen. 

Kuvat: Turun kaupunki/Sivistystoimiala Nanna Madetoja ja Eeva Simola

tiistai 15. marraskuuta 2016

Tonttupäivänä linnassa vilisi tonttuja ja asiakkaita

Turun linnan Tonttupäivää vietettiin lauantaina 12.11. Kauniin kirkas talvinen päivä houkutteli linnaan ennätysyleisön tutustumaan Turun linnan Tonttu-ukkoon ja muihin linnan haltiatonttuihin, kuten kotitonttuun, Fatabur-tonttuun ja saunatonttuun.




Väkeä riitti ihan vilinäksi asti ja tapahtumassa kävi ennätykselliset yli 2 000 asiakasta.
Ohjelmassa oli opastettuja tonttukierroksia, keskiaikaista musiikkia ja tanssia, satutuokioita, leikkiä, Tonttu-ukon piilottamien kultaisten esineiden etsimistä ja paljon muuta.
Ja voi että olikin hauskaa ja vauhdikasta!



Turun linnan tapahtumien järjestämiseen osallistuu kymmeniä ihmisiä - museon asiakaspalvelun väki, tutkijoita, tuottajia, oppaita, konservaattoreita, historian elävöittäjiä ja harrastajia, keikkatyöntekijöitä ja talkoolaisia. Kiitos heille kaikille onnistuneesta tapahtumasta! Ja kiitos kaikille tapahtumassa käyneille! Toivottavasti teillä oli hauskaa!

terveisin,

Turun linnan väki ja Tonttu-ukko

teksti: Kaisa Kutilainen
kuvat: Turun museokeskus/Henri Luomala

maanantai 7. marraskuuta 2016

Olipa tonttu-ukko, seitsemänsataa vuotta vanha...

Hän asui holvissa Turun linnan alla. Hänellä oli niin pitkä, valkoinen parta, että voi kiertää sen kahdesti vyötärönsä ympäri, ja kyyryselkäinen hän oli, aivan kuin vanha teräsjousi, kun se on väännetty täyteen jännitykseen. Hän kehui olevansa vanhin tonttu-ukko koko maassa...



Sakari Topeliuksen vuonna 1849 julkaisema satu Turun linnan Tonttu-ukosta on toiminut inspiraationa Turun linnan Tonttupäivään, jota vietetään jälleen tällä viikolla lauantaina 12.11. klo 10-17.

Tonttupäivän valmistelut ovat linnassa täyttä vauhtia käynnissä, jotta kaikki on lauantaina valmista Tonttu-ukon kylään kutsumia haltiatonttuja ja muita vieraita varten.

Tonttu-ukko on kääntänyt lakkinsa nurin, joten lauantaina myös ihmiset voivat nähdä hänet.



Tonttupäivän ideana on esitellä suomalaisiin haltiatonttuihin liittyviä perinteitä, jotka ovat nykyään monille tuntemattomia. Haltiatontut ovat pieniä ihmisen kaltaisia olentoja: kotitonttuja, saunatonttuja, myllytonttuja, riihitonttuja, aittatonttuja, navettatonttuja ja tallitonttuja. Tontut paitsi suojelevat rakennuksia myös auttelevat ihmisiä erilaisissa tehtävissä. Palkaksi tontut vaativat vähän ruokaa, asumisoikeuden ja viimeiset löylyt saunasta.

Turun linnan Tonttu-ukon hienoista taidoista mainittakoon, että hän osaa muuttaa kävijöiden linnaan unohtamat esineet kultaisiksi. Ukkopa onkin omaksi huvikseen päättänyt piilottaa linnaan kultaisia esineitä, joista utelias museotutkijamme sai näköhavainnon jo nyt alkuviikosta. Ehkäpä linnan Tonttupäivän vieraatkin vielä löytävät nämä esineet jostain päin linnaa.


Sen lisäksi että linnassa voi törmätä tonttuihin, on tiedossa paljon muutakin hauskaa puuhaa. Linnassa voi tanssia keskiaikaisia tansseja ja kuulla hauskoja tonttusatuja. Opastettuja tonttukierroksia lähtee klo 10.10 alkaen ja niitä menee noin 10-15 minuutin välein.

Lisäksi lapset voivat leikkiä Linnan Pajassa, jossa on esillä taideohjaajien yhteinen taidenäyttely. Teokset pohjautuvat Topeliuksen Tonttu-ukkoon sekä hänen kuviteltuun hoviväkeensä Turun linnassa. Pajassa voi myös tehdä kortin tai kirjoittaa kirjeen Tonttu-ukolle.




Tervetuloa Turun linnan Tonttupäivään lauantaina!

terveisin Turun linnan Tonttu-ukko ja museon väki

teksti: Kaisa Kutilainen
kuvat: Turun museokeskus






tiistai 18. lokakuuta 2016

Yhteisellä reviirillä





 Kuvassa: Supikoira, TMK. Aleks Talve/TMK 2016.


Varhaisimmat arkeologiset esinelöydöt ja ihmisen itsestään luontoon jättämät jäljet, kuten kalliomaalaukset, liittyvät usein eläimiin. Eläimet ovat aina olleet monin tavoin läsnä ihmisten elämässä ja niillä on ollut suuri merkitys koti-, saalis- ja lemmikkieläiminä.
Toiset eläimet, kuten sudet tai uudempana tulokkaana supikoira, taas koetaan ihmisen reviirille ja elintilaan tunkeutuvina petoina tai oman eläimistömme kanssa kilpailevina muukalaisina. Ihmisen halu kontrolloida ja hallita luontoa ja toisaalta halu suojella sitä kilpailevat selvästi keskenään. Näyttelyssä voi siellä täällä nähdä myös näitä kiistanalaisia eläimiä, jotka ihminen toivoisi raivokkaasti pois omasta elintilastaan. Biologian näkökulmasta nähtynä kyse on kilpailusta samoista saaliseläimistä ja samasta elintilasta.




Saalis vai lemmikki?

Taiteilija Tellervo Viitaniemi kuvaa lihahyytelöä muistuttavien, säilykepurkkeihin grafiikanmenetelmin tehtyjen eläinmuotokuviensa kautta ihmisten jopa raadollista ja hyväksikäyttävää tapaa suhtautua eläimiin ja eläinten selvästi alisteista asemaa ihmiseen nähden. Eläinmuotokuvien rinnalle vitriineihin on asetettu monenlaisia museoesineitä. Nämä esineet kertovat omaa tarinaansa ristiriitaisesta suhteestamme eläimiin. Eläimet ovat meille rakastettuja lemmikkejä, toisaalta taas meitä hyödyttäviä kotieläimiä tai metsästettäviä saaliseläimiä.


Kuvassa: Tellervo Viitaniemi – Sian muotokuva (2016), serigrafia, säilykepurkin kansi, hartsi. Keskiaikaisia tiiliä, joissa on eläinten jälkiä, TMK. Kuva: Aleks Talve/TMK 2016.




Siiveniskuja

Taiteilija Miia Rinteen Keskiaikaisen kuninkaansalin holveihin ja seinille heijastettu kolmikanavainen videoteos ”Viesti” (2016) kuvaa viestikyyhkyn matkaa ja vaistoja, joiden avulla lintu osaa aina palata takaisin kotipesäänsä. Toisaalta nykypäivän tapahtumiin rinnastettuna teos voisi herättää ajatuksia myös maahanmuutosta, toiveikkaasta kotiinpaluusta ja kaihoisasta koti-ikävästä. Kuten kaikki näyttelyn teokset, myös Rinteen videoinstallaatio on juuri Turun linnan tiloja varten suunniteltu ja se hyödyntää upeasti linnan arkkitehtuuria.


Kuvassa: Miia Rinne – Viesti (2016), 3-kanavainen videoteos, ääni. Kuvassa näkyy osa teoksesta. Kuva: Aleks Talve / TMK 2016.




Aina rinnallamme

Taiteilija Liisa Kanerva kuvaa Nuorten herrain huoneeseen ripustetussa vanhalle plyysimatolle akryylivärein maalatussa ”Lemmikkigobeliini” (2016) -maalauksessaan ihmisen ja eläinten pitkää yhteistä historiaa ja ihmisen läheistä suhdetta rakastettuihin lemmikkieläimiin. Eksoottisia lemmikkejä, kuten apinoita, pidettiin Euroopan hoveissa ja myös Turun linnassa Juhana herttuan aikana eräänlaisina korkeaan asemaan ja rikkauteen liittyvinä statussymboleina ja kuriositeetteina. Liisa Kanervan Teoksessa onkin kuvattuna monia hyvin varhaisia lemmikkieläimiä, kuten koiria ja hieman eksoottisempia ja harvinaisempia lemmikkieläimiä, kuten riikinkukkoja ja kauluspapukaijoja.



Kuvassa: Liisa Kanerva – Lemmikkigobeliini (2016). Akryylimaalaus plyysimatolle.
Kuva: Aleks Talve / TMK 2016.


 

Taikauskoa


Eläimiin on liittynyt valtavasti erilaisia uskomuksia ja suomalaisessa kansanperinteessä on käytetty esimerkiksi metsästysonnen saavuttamiseksi ja karjaa laitumelle vietäessä erilaisia loitsuja apuna. Toisaalta esimerkiksi harakan näkeminen metsästysretkelle lähdettäessä aiheutti varman metsästysonnen menetyksen. Entisaikoina myös parantamisessa käytettiin apuna paitsi loitsuja, myös taikakaluja ja eläinperäisiä rohdoksia. Näyttelyssä voit nähdä esimerkiksi myös koreita vihreitä espanjankärpäsiä, joiden kuori sisältää myrkyllistä kantaridiiniä, joka pieninä annoksina nautittuna uskomusten mukaan nostattaa lempeä ja aiheuttaa kihelmöivää tunnetta.


Kuvassa: Espanjankärpäsiä, TMK. Kuva: Aleks Talve/TMK 2016.




Outo luontomme

Näyttelyn nimi ”Outo luonto” kertookin paitsi ihmisen suhtautumisesta luontoon ja eläimiin, myös ihmisluonnosta. Taitelijat Tellervo Viitaniemi ja Päivi Häkkinen ottavat ”Äitimaa” -installaatiollaan (2016) kantaa ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Teoksessa on mukana myös säkeittäin Turun arkeologisilta kaivauksilta löydettyjä eläinten luita. Teoksen äitimaa-hahmo yrittää epätoivoisesti parhaansa mukaan kerätä poikansa (ihmisen) luita Tuonelanjoesta liittääkseen ne jälleen yhteen parantaakseen poikansa. Teoksessa voi nähdä viitteitä myös kaikkien suomalaisten tuntemaan Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti -teokseen (1897). Häkkisen ja Viitaniemen teos kuvaa symbolisella tasolla myös murroskautta, kun tieteen kehittyminen ja kristinuskon saapuminen syrjäyttivät hitaasti Suomessa vanhat uskomukset.


Kuvassa: Päivi Häkkinen ja Tellervo Viitaniemi – Äitimaa (2016). Installaatio, serigrafia harsolle, sekatekniikalla toteutettu veistos ja keskiaikaisia eläinten luita.


Outo luonto – Ihmisen ja eläimen yhteinen polku on Turun linnassa esillä vielä lokakuun loppuun saakka. Näyttelyyn on syyslomalla opastuksia ti-su klo 15. Tervetuloa opastukselle kuulemaan lisää!


Teksti: Näyttelyn kuraattori, tutkija Maria Huokkola
Kuvat: Aleks Talve/TMK 2016.


perjantai 7. lokakuuta 2016

Aikuisten salonki -luentosarja: Eläimet heraldiikassa


Viime lauantaina Turun museokeskuksen intendentti Petteri Järvi luennoi Bryggman salissa teemalla Eläimet heraldiikassa. Luento aloitti syksyn 2016 Aikuisten salonki -luentosarjan, jossa kuullaan kiinnostavia luentoja linnan näyttelyihin liittyen. Nyt kuultu luento sekä 15.10. järjestettävä biologi Pekka Käärin luento Aristoteles ja teräväpiirtotelkkari liittyvät linnan Outo luonto - ihmisen ja eläimen yhteinen polku -näyttelyyn, joka on nähtävillä linnassa 30.10.2016 asti. Näyttely johdattaa luontopolun tavoin ihmisen ja eläimen suhteeseen läpi historian keskiajalta nykypäivään. Näyttelyssä käyvät vuoropuhelua nykytaide ja tutkimustieto eri aloilta.

Heraldiikka on lyhyesti sanottuna tieteenala, joka tutkii vaakunoiden käyttöä ja siihen liittyviä asioita. Se on kuitenkin samalla myös taiteenala, joka keskittyy käyttötunnusten suunnitteluun. Yhtenäiseksi, säädellyksi järjestelmäksi heraldiikka muodostui 1100-luvulla, vaikka kuvallisia tunnuksia oli ollut käytössä mm. muinaisten roomalaisten aikaan.

Turussa vuonna 1556 lyödyssä markassa näkyy Ruotsin valtakunnanvaakuna. Vaakunassa on myös Folkunga-suvun leijona. Fredric von Rettig lahjoitti markan Turun museolle 1881 heti museon perustamisen jälkeen. Kuva TMK.

Vaakunoiden yhtenäisen heraldisen järjestelmän luonti liittyy ritareiden tunnistamiseen taistelussa. Keskiaikainen taistelu yleensä päättyi, jos joukkojen johtaja menehtyi. Mistä sitten tunnistaa, onko johtaja vielä hengissä? Taistelun aikana ei ollut kovin terveellistä riisua kypäräänsä, vaan täytyi olla parempi tapa tunnistaa haarniskoitu taistelija. Tämä tarve tunnistaa haarniskoitu ritari oli yksi heraldiikan syntyyn vaikuttaneista tekijöistä. Nouseva ritari-luokka omaksui ensimmäisenä ja hyvin nopeasti vaakunatunnukset käyttöönsä. Taistelujen lisäksi ritarit piti tunnistaa myös turnajaisissa, joista tuli suosittu ajanviete keskiajalla.



Turun linnan turnajaisissa kesällä 2016 taisteiltiin joustingissa.

Turnajaisten myötä tuli keskiaikaiseen yhteiskuntaan uusi suppea ammattiryhmä, nimittäin airueet eli heraldit. Airueiden tehtävänä oli tunnistaa eri vaakunat ja vastata myös uusien vaakunoiden tekemisestä. Juuri airueet loivat nykysinkin käytössä olevat heraldiset säännöt ja esittämistavat.

Vaakunan pitää olla kaukaakin selvästi erotettavissa. Vaakunan pitää lisäksi olla niin erilainen, että se ei sekoitu mihinkään jo käytössä olevaan vaakunaan. Erilaiset keskiaikaiset käyttöesineet kuten kirves, hevoskenkä, avain ja jopa tyyny olivat suosittuja vaakunatunnuksina.
Intendentti Petteri Järven vaakuna on hänen itsensä suunnittelema.
Eläimet ovat hyvin yleisiä ja perinteisiä vaakunoiden tunnuksia.  Vaakunoissa käytettyjen eläinten ei tarvitse olla todellisia tai esiintyä luonnossa. Vaakunoissa esitettävät eläimet esitetään aina petoeläiminä, riippumatta siitä, millainen eläin on kyseessä. Vaakunoiden eläimillä on vakiintuneet asennot, joihin ne aina piirretään. Lisäksi vaakunoiden eläimet ovat aina miespuoleisia ja katsovat aina oikeaan kantajastaan katsottuna.

Yleisimpiä vaakunoissa käytettyjä eläimiä ovat leijona ja kotka. Leijonaan liitetään useita positiivisia merkityksiä, kuten rohkeus, urheus ja voima. Leijona on perinteisesti ollut kuninkaiden ja maallisten hallitsijoiden tunnus. Myös erilaisia taruolentoja on käytetty vaakunoissa kuten griippi (aarnikotka, joka on puoliksi kotka ja puoliksi leijona) ja lohikäärme. Keskiajan ihmisille lohikäärme on voinut olla aivan yhtä todellinen eläin kuin leijonakin – sitä ei ole itse nähty mutta on kuultu erilaisia tarinoita.

Myös kaupungit ovat ottaneet melko varhain vaakunoita käyttöönsä. Suomen vanhimman kaupunkivaakunan eli Turun vaakunan varhaisin esikuva ajoittuu jo 1300-luvun alkuun.
Turun kaupungin vaakunan esikuva tunnetaan jo 1300-luvulta. Kuvassa näkyvän Turun kaupunkilipun on suunnitellut Tom C. Bergroth. Kuva TMK.
Suomalaisessa kunnallisessa heraldiikassa on käytetty paljon eläimiä ja mm. kalat ovat hyvin yleisiä.
Siikaisten vaakunassa on sinisessä kentässä palkeittain asetettu, hyppäävä, hopeinen, punavaruksinen siika. Vaakunan on suunnitellut Pentti Vakkamaa. Kuva Wikipedia.

Suomen valtiovaakunan leijona liittyy Juhana Herttuaan, joka kuninkaaksi tultuaan 1568 tunnettiin nimellä Juhana III. Hän otti itselleen tyhjän arvonimen Suomen suuriruhtinas. Samalla hän antoi suunnitella uuden vaakunan suuriruhtinaskunnalleen. Pääaihe vaakunaan eli leijona lienee johdettu Folkungan leijonasta, leijona tosin oli muutenkin yksi suosituimmista heraldisista tunnuksista.  Ei ole tarkkaa tietoa koska leijonavaakuna suunniteltiin, mutta 1580-luvun alussa se esiintyy jo Kustaa Vaasan hautamonumentissa. Leijonaa täydennettiin Karjalan maakuntavaakunasta otetulla haarniskoidulla käsivarrella ja sapelilla, ja kenttään siroteltiin yhdeksän ruusua koristukseksi. Symboliikka oli selvä: Venäjää symbolisoiva sapeli on uljaan leijonan poljettavana.
Suomen valtion leijonavaakuna nykyisessä asussaan. Kuva Wikipedia.

Teksti: Kaisa Kutilainen

**
Aikuisten salonki -luentosarja Turun linnassa

la 15.10. klo 14 Aristoteles ja teräväpiirtotelkkari
Biologi, filosofian tohtori, Pekka Käär valaisee luennossaan eurooppalaisen luontotiedon ja luontosuhteen kehitystä antiikin ajattelijoista nykypäivän luontodokumentteihin.

la 19.11. klo 14 Yli 100 vuotta Turun linnan arkeologiaa - ja uusi vaihe on juuri käynnistymässä
arkeologi Kari Uotila vie kuulijat Turun linnan arkeologisten kaivausten vaiheisiin. Arkeologit ovat tutkineet Turun linnan rakenteita ja maakerroksia useaan otteeseen yli sadan vuoden aikana. Menetelmät ovat kehittyneet ja linnan historiasta on mahdollista saada selville yhä uutta tietoa.

la 26.11. klo 14 Erik Bryggman ja Turun linnan restaurointi
Rakennustutkija Kaarin Kurri valottaa vuonna 1961 valmistuneen Turun päälinnan restauroinnin periaatteita ja toteutusta sekä kuinka modernistinen restaurointilinjaus vaikutti ja näkyy yhä Turussa. Vuosi 2016 on Bryggman-teemavuosi, sillä arkkitehdin syntymästä tulee 125 vuotta.

Luentomaksu on 3 €.

Luennot liittyvät Outo luonto - ihmisen ja eläimen yhteinen polku sekä Raunioista rakennettu - Erik ja Carin Bryggmanin Turun linna -näyttelyihin. Näyttelyihin pääsee tutustumaan linnan sisäänpäsymaksulla 9 € /5 € opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, varusmiehet.

lisätiedot ja ilmoittautumiset:
www.turku.fi/turunlinna

tiistai 4. lokakuuta 2016

Kuka hyvitti nuoruudensyntinsä?

Posti toi Turun linnaan viime kesänä Saksan Altöttingissä leimatun kirjekuoren joka avattuna näytti tältä.


Mukana ollut kirje kertoo miten lähettäjä "N.N." pihisti nimikyltin Turun linnassa olevasta maalauksesta 40 vuotta sitten "matkamuistoksi", mutta haluaa nyt palauttaa sen ja pyytää anteeksi tyhmyyttään.


Kyltti on mukana, mutta kuten taidekonservaattorimme Emilia Kallinen tässä toteaa...


...on se jo ajat sitten vaihdettu uuteen, hieman pienempään nimikylttiin.


Maalauksen nainen, Sofia Magdalena, oli Kustaa III:n puoliso, joten muotokuva on Turun linnan renessanssikerroksen Kuningattaren saliin ihan omiaan. Turun historiallisen museon kokoelmiin maalaus on tullut jo varhain, ennen 1800-luvun loppua. Luettelokortissa se on määritelty kopioksi Lorens Pasch nuoremman maalauksesta, mutta nyttemmin alkuperäisteos näkyy pannun pikemminkin Lorensin sisaren Ulrika Paschin nimiin.

Mutta mitä tehdä tällä 40 vuotta sitten pihistetyllä nimikyltillä? Luulenpa että se saatekirjeineen tallennetaan museon arkistoon osana teoksen historiaa.

Teksti ja kuvat: Kari Hintsala

torstai 29. syyskuuta 2016

Kirjajulkkarit ja näyttelykuulumisia


Turun linnassa vietettiin tänään Pohjoinen reformaatio -tietokirjan julkkareita. Kyseessä on suurelle yleisölle suunnattu, lähes nelisataasivuinen tietokirja, joka tarjoaa lukijoille uusinta tutkimustietoa 500 vuotta sitten käynnistyneen reformaation leviämisestä ja vaikutuksista nykyisen Suomen ja Turun seudulla. Reformaatiota tarkastellaan kirjassa kulttuurisena ilmiönä ja uskonnollisena murroksena, joka ulottui keskiajan lopulta puhdasoppisuuden aikaan asti.

Pohjoinen reformaatio vie lukijansa kiinnostavalle matkalle historiaan yhdessä tutkijoiden kanssa. Kirjan seitsemässä luvussa tutustutaan tapahtumiin, paikkoihin, esineisiin ja teksteihin, jotka vievät paikoin hyvin lähelle reformaatioaikana eläneiden aikalaisten arkea. Artikkeleissa kuvataan myös lähteitä ja päättelyprosesseja, mikä helpottaa tutkijoiden tekemien johtopäätösten ymmärtämistä. Pääpaino on Suomen ja Turun historiassa, mutta myös Euroopan tapahtumille on varattu tilaa taustoittavien artikkelien muodossa.

Kirjan julkaisu liittyy lokakuussa käynnistyvään kansainväliseen reformaation merkkivuoteen. Tietokirjan kirjoittajat ovat suomalaisia historian, arkeologian, taidehistorian ja kielentutkimuksen asiantuntijoita. Teoksen ovat kustantaneet Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies ja Turun Historiallinen Yhdistys. Kirjasta voi lukea vielä lisää tästä ja hankkia sen omakseen esimerkiksi Turun linnan museokaupasta.

Kirjan toimittajat Meri Heinonen ja Marika Räsänen kertoivat, että Pohjoinen reformaatio vie lukijansa matkalle historiaan yhdessä tutkijoiden kanssa.

Julkistamistilaisuudessa kuultiin dosentti Anu Lahtisen esitelmä Pudotuspeli - Aatelin ja kirkon valtataistelu reformaatiokaudella.

Myös Turun linna on mukana reformaation merkkivuoden ohjelmassa. Julkkareissa nähtiin jo yhden esinevitriinin muodossa esimakua 17.2.2017 avautuvasta näyttelystä Valtapeliä - Reformaatio Suomessa. Näyttelyn sisältö pohjautuu nyt julkaistuun tietokirjaan. Näyttelyn nimi Valtapeliä viittaa uskon asioiden kietoutumiseen poliittisiin tapahtumiin läpi 1500-luvun. Näyttelyyn on tulossa noin 200 esinettä Turun museokeskuksen, Kansallismuseon, Turun tuomiokirkkomuseon sekä arkistojen ja kirjastojen kokoelmista. Arkeologiset löydöt, kirkolliset arvoesineet sekä kirjat ja tekstit kuvaavat konkreettisella tavalla kulttuurista muutosta, jonka etenemiseen kukin hallitsija valtakaudellaan myös vaikutti. Näyttelyn valmistelusta on tulossa juttuja tänne blogiin vielä ennen avajaisia.

Julkkareiden yhteydessä oli esillä myös yksi vitriini 17.2.2017 avautuvasta näyttelystä Valtapeliä - Reformaatio Suomessa. Etualalla on koristemaalattuja kalkkilaastin paloja reformaatioaikana lakkautetusta ja puretusta Pyhän Olavin dominikaanikonventista.

Reformaation merkkivuoden ohjelma Turussa on laaja. Tietoja eri toimijoiden tapahtumista löytyy  merkkivuoden omilta nettisivuilta www.reformaatio2017.fi. Reformaatio on näkyvästi esillä myös huomenna käynnistyvillä Turun kirjamessuilla. Ohjelmasta löytyy mm. Pohjoinen reformaatio -tietokirjan esittelyjä ja yleisöseminaareja.

Päivi Lönnberg