maanantai 23. tammikuuta 2017

Turun linna virtuaalisesti - lisättyä todellisuutta ja tietoa



Kun minulle kaksi vuotta sitten soitettiin Turun linnaan tekeillä olevasta lisätyn todellisuuden (AR, Augmented Reality) sovelluksesta, lähdin uteliaana ja innostuneena vetämään projektia museon puolesta. Projekti oli kaksivuotinen Turun yliopiston ja Turun AMK:n EU-rahoitteinen kehityshanke.

Hanke oli jo aluillaan ja pääsin vauhdista hyppäämään mukaan liikkuvaan laivaan. Viime hetkellä sain ruorista pitävän otteen, eli pääsin mukaan kehitystyön kannalta juuri oikeaan aikaan ja pystyin vielä vaikuttamaan sovelluksen sisältöön. On äärimmäisen tärkeää, että museo pääsee alkumetreiltä saakka mukaan museoon liittyvän AR-sisällön kehittelyyn ja ideointiin. Sisällön tulee lähteä museon pedagogisista tarpeista, jotta sovelluksesta olisi käytännön hyötyä museolle. Hankkeen edetessä hämmästyin, miten paljon sovelluksen kehittely ja kaari muistuttivat näyttelyprosessia. Tällä kertaa rakentajien ja puuseppien sijaan käytettävissäni oli Game Labin pelisuunnittelija, graafikko ja joukko koodareita. Sovellus tarvitsee samanlaisen taustatyön, tutkimus- ja kirjoitustyön sekä lukuisat tarkistus- ja oikolukukierrokset, kuin tekeillä oleva näyttely.


Projektin tuloksena syntyi Turun linnan pedagogiikan ja asiakaspalvelun käyttöön sovellusdemo Turku Castle in Your Hands, joka antaa vihdoin kauan kaivattua lisätietoa linnan hallitsijamuotokuvista. Sovellus antaa historiaan liittyvää tietoa maalauksista: kuka hallitsija muotokuvassa on ja mitkä olivat hänen aikanaan tärkeimmät tapahtumat. Sovellus tarjoaa lisäksi taidehistorian ja kulttuurihistorian tietoa esimerkiksi maalauksen sommittelusta, symboliikasta, maalausten jäljentämisen traditiosta ja muotokuvamaalauksen perinteestä. Sovelluksessa on myös pelillinen ja viihteellinen taso, joka antaa mahdollisuuden kokeilla maalauksen konservointia tai pelata pakopeliä Eerikin vankilassa. Sivutuotteena syntyi myös kosketusnäytöllä liikuteltava 360 asteen 3d-kartta päälinnasta. Kaksi vuotta oli lopulta hieman liian lyhyt aika aika tällaiselle hankkeelle ja sovelluksesta ei saatu täysin valmista tuotetta asiakkaiden käyttöön. Siitä tuli kuitenkin käyttökelpoinen demoversio, jota voidaan käyttää opetuksen tukena.

Todellisuuden uudet tasot – virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus uutena mediana ja työvälineinä  


”Virtual reality is a medium, a means by which humans can share ideas and experiences.” –Alan B. Graig, Developing Virtual Reality 

Vielä 2000-luvun alussa virtuaalitodellisuus (VR) ja lisätty todellisuus (AR) olivat meille vain tieteiselokuvista ja -sarjoista tuttuja, täysin epärealistisilta tuntuvia tieteisunelmia. Tekniikka on kehittynyt tällä vuosikymmenellä kiihtyvällä nopeudella ja yhtäkkiä virtuaalitodellisuudesta tulikin totta. Suomen kansa heräsi AR-tekniikan olemassaoloon ja mahdollisuuksiin lähes yhdessä yössä viime kesänä, kun lenkkipoluille, kaduille, kauppakeskuksiin ja museoihin ilmestyi tablettiaan keskittyneesti tuijottavia Pokémon Go -pelistä innostuneita lapsia ja nuoria. Uusi tekniikka innosti nopeasti myös aikuiset liikkumaan pelin parissa. Nyt aika on vihdoin kypsä virtuaalitodellisuudelle.

Virtuaalitodellisuus (VR) ja lisätty todellisuus (AR) voidaan ymmärtää jo olemassa olevien medioiden ja viestintäteknologioiden jatkumona. Aikoinaan myös radio-, puhelin- ja televisiotekniikka, langaton puhelinliikenne sekä internet olivat ensin täysin uskomattomalta tuntuvia ideoita, joista kehittyi lopulta meille täysin arkipäiväistä tekniikkaa. Aluksi uusi tekniikka on aina harvinaista ja kallista koska kehitystyö ja tuotanto maksavat, mutta vähitellen tekniikka arkipäiväistyy ja lopulta myös laitteiden hinnat laskevat. Tutkijoiden mukaan virtuaaliteknologia yleistyy tulevaisuudessa ja se tulee korvaamaan vanhoja medioita. 


Koettu elämyksellisyys, vuorovaikutuksellisuus ja valinnan mahdollisuudet tutkitusti lisäävät oppimista. AR:n ja VR:n avulla pystymme havainnollistamaan historiaa uusin keinoin. Tekniikka mahdollistaa uudenlaisen visuaalisen kerronnan ja elämyksellisyyden. Lisäksi sen avulla voidaan parantaa saavutettavuutta. Tekniikka mahdollistaa kävijälle täysin uudenlaisen osallistumisen ja mukana olemisen kokemuksen. Esimerkiksi Turun linnan historiaan kuuluvat piiritystilanteet pystyttäisiin pelkän kuullun tai luetun kertomuksen sijasta esittämään siten, että kävijä pääsisi konkreettisesti näkemään ja kokemaan linnassa elettyä elämää piirityksen aikaan, olemaan itse mukana tapahtumassa.

Museokäynti on vierailijoille parhaimmillaan kokonaisvaltainen elämys, jossa museorakennus ja huoneet tunnelmineen, museon historia, näyttelyt, esineet ja opastuskierroksella saatu tieto kietoutuvat yhteen. Lisätty todellisuus on nimensä veroinen – se ei tuo museoon mitään, mitä museo itsessään ei sisältäisi, vaan se antaa meille mahdollisuuden kertoa museon tarinan uudella tavalla.

”Virtual reality promises a kind of transcendence of the limits of physical reality.” –Frank Biocca, Taeyong Kim & Mark R. Levy, Communication in the Age of Virtual Reality-

Teksti ja kuvat: Maria Huokkola

torstai 19. tammikuuta 2017

1 kuukausi avajaisiin

Näyttelyn visuaalista ilmettä hallitsevat Kustaa Vaasa, Juhana III, Katariina Jagellonica ja Kaarle IX.
Mitä museossa tapahtuu, kun avajaisiin on enää 1 kuukausi? Rakennepiirustusten tarkistusta, rakennusmateriaalien hankkimista ja tarvikkeiden kokoamista, esineiden kiinnitysten miettimistä, tilannekokouksia, käännösten ja taittojen oikolukua, kosketusnäyttöjen ohjelmointia, esineiden valokuvaamista… Työryhmän koko on kasvanut puolisen vuotta ja on nyt laajimmillaan: sisältöä tuottavien tutkijoiden lisäksi remmissä ovat tiiviisti graafikko, koodari, käännöstoimisto, painotalo, valokuvaajat, konservaattorit ja museomestarit. Myös tiedotusta, asiakaspalvelua, oppaita ja museokauppaa on pidettävä ajan tasalla. Tällä hetkellä tarvitaan hyvää paineensietokykyä ja määrätietoista tekemistä – huumoria unohtamatta!

Odotettu Valtapeliä-näyttely avautuu linnassa yleisölle perjantaina 17.2. Näyttely on ollut työn alla muiden näyttelyiden rinnalla kahden vuoden ajan. Selasin kalenteria ja paikansin näyttelyn alkuperäisen idean lokakuulle 2014, jolloin saimme Turun yliopiston Turku Centre for Medieval and Early Modern Studiesin (TUCEMEMS) tutkijayhteisöltä ehdotuksen tehdä reformaation 500-vuotismerkkivuoteen liittyvä näyttely. TUCEMEMSilla oli tekeillä tietokirja Pohjoinen reformaatio, joten näyttelyn pohjaksi oli valmistumassa tuoretta tutkimusta reformaation tuomista muutoksista ja toisaalta jatkumoista. Päätös näyttelyn tekemisestä syntyi helmikuussa 2015, jonka jälkeen pidettiinkin ensimmäiset suunnittelukokoukset.

Näyttelyn suunnittelun lähtökohta on ollut paras mahdollinen: uusi laaja tietokirja lähdeaineistona ja keskiajan ja uuden ajan alun tutkijayhteisö tukena. Aluksi epäilytti mahtaako sopivaa 1500-luvun esineistöä oikein löytyä, mutta tutkimusten ja kokoelmien kaivamisen jälkeen esineistön määrä kohosikin pariin sataan. Näyttelyssä nähdään monipuolinen kokonaisuus esineitä, kirjoja ja asiakirjoja Turun museokeskuksen omien kokoelmien lisäksi myös Kansallismuseosta, Turun tuomiokirkosta, Kansallisarkistosta ja Kansalliskirjastosta. Mukana on pari lainaa myös yksityisiltä henkilöiltä. On upeaa, että kaikki lainaajatahot lähtivät yhteistyöhön mukaan.
Näyttelyn tärkein lähdeteos Pohjoinen reformaatio (toim. Meri Heinonen ja Marika Räsänen)
Mutta mistä Valtapeliä sitten kertoo? Näkökulma löytyy näyttelyn sijoituspaikasta, Turun linnasta. Pohjoismaiden kohdalla reformaatiosta on puhuttu ruhtinasreformaationa, sillä valtakunnat siirtyivät hallitsijoidensa johdolla uuteen uskoon. Näyttelyssä uskonasiat kietoutuvat poliittiseen valtapeliin. Reformaatio käynnistyi Kustaa Vaasan valtakaudella, mutta Ruotsin valtakunta haki uskonnollista suuntaa koko 1500-luvun ajan. Kukin hallitsija vaikutti tapahtumien kulkuun ja kausittain oli epäselvää tuleeko Ruotsista lopulta katolinen vai luterilainen maa.

Näyttelyn tarinaa kuljettavat eteenpäin hallitsijoiden vaihdokset. Vitriineihin on koottu tietokirjan artikkelien pohjalta esimerkkejä reformaatioajan tapahtumien heijastumisesta Suomeen ja erityisesti Turkuun. Näyttelyssä kerrotaan mm. kirkon omaisuuden takavarikoista, katolisen ajan kirkollisten rakennusten purkamisesta, katolisen ajan aineellisen perinnön ja tapojen säilymisestä sekä tarttumisesta aseisiin 1500-luvun lopulla Nuijasodan aikaan.

Kuukauden kuluttua näyttely on auki! Muun muassa nämä esineet kertovat omaa tarinaansa reformaatioajan tapahtumista:
Reformaatioajan politiikka näkyi kaakeliuuneissakin. Keskiajan pyhimykset korvattiin reformaatiota kannattavien hallitsijoiden ja ruhtinaiden kuvilla.Tämä 1560-luvun kaakeli on löytö Turun linnasta. TMM
Reformaation myötä valtava määrä katolisen ajan kirjoja menetti merkityksensä ja niitä kierrätettiin eri tarkoituksiin.
1400-luvun jälkipuoliskolla mahdollisesti Naantalin birgittalaisluostarissa kopioidun antiphonarium-laulukirjan lehden reunassa näkyy taitokset ja alareunassa teksti ”Räckenskaper för Åhr 1661”. Lehti lienee siis päätynyt tilikirjan kansiksi. TMM
Virsikirjoja 1700-luvulta, TMM. Juhana III antoi vuonna 1578 turkulaisen Jacobus Finnon tehtäväksi "kääntää muutamia tarpeellisia kirjoja suomeksi". Näihin Finno valitsi mm. virsikirjan. TMM


Aiemmat näyttelyyn liittyvät kirjoitukset:
Kirjajulkkarit ja näyttelykuulumisia
Renessanssiajan sotavarusteita

Päivi Lönnberg
Tutkija, näyttelyn tuottaja

Kuvat:
Kustaa Vaasa, Cornelius Arendtzin kopio 1540-luvulla maalatusta muotokuvasta, Kansallismuseo.
Juhana III, S. Lagerblandin kopio Johan Baptista van Utherin 1582 maalaamasta muotokuvasta, Turun museokeskus. Kuva: Turun museokeskus /Aleks Talve.
Katariina Jagellonica, Lucas Cranach noin 1565, Czartoryski Foundation, Krakova.
Kaarle IX, Aline Bernardin kopio noin 1550–1611 maalatusta muotokuvasta. Turun museokeskus.
Kuva: Turun museokeskus / Aleks Talve.

Kaakeli, Turun museokeskus / Mikko Kyynäräinen

Muut kuvat Päivi Lönnberg

maanantai 2. tammikuuta 2017

Renessanssiajan sotavarusteita ritaripäiville

Turun linnaan tullessaan kävijät toivovat näkevänsä vanhoja aseita ja haarniskoja. Niitä Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluu valitettavan vähän, mutta viime vuoden lopulla tilanne parani, kun museo hankki omistukseensa suomalaisen asiantuntijan yksityiskokoelmasta joukon 1500- ja 1600-luvulle ajoittuvia eurooppalaisia varusteita.

Hankinta käsitti kaikkiaan kolme kypärää, niistä tässä ensimmäisenä morion n. vuosien 1570-1580 väliseltä ajalta.


Morion luo usein mielikuvan espanjalaisista konkistadoreista, mutta vielä Cortésin tai Pizarron sotilaiden päissä ei tämänmallinen kypärä vielä keikkunut. Sen sijaan se yleistyi 1500-luvun mittaan niin Espanjan kuin muidenkin Euroopan maiden armeijoiden jalkaväkisotilaiden varusteena. Käyttö jatkui 1600-luvun puolelle, ja erityisen suosittu kypärä oli 1500-luvun lopussa, mm. Juhana-herttuan toimeenpanemien Turun linnan piiritysten aikana.

Albert Edelfeltin vuoden 1597 piiritykseen liittyvässä maalauksessa Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista vasemmalla seisovilla sotilailla on päässään kypärät, joista tapahtumapaikkana olevan Sturen kirkon hämärässä valaistuksessa on vaikea sanoa, ovatko ne morioneita, tai kenties tätä toista, samanaikaista ja morioneille sukua olevaa, mutta muotoilultaan yksinkertaisempaa cabacet-mallia.


Tämä nimillä cabacet tai cabasset tunnettu kypärämalli polveutui, kuten morionkin, myöhäiskeskiajan kattilamaisista "sotahatuista", ja oli tyypillisesti jalkaväen kypärä. Museon hankkima kypärä ajoittuu 1600-luvun alkuvuosikymmenille eli 30-vuotisen sodan alkuun.

Burgonet oli puolestaan ratsuväen suosima malli. Keskiajan umpinaisista ritarikypäröistä poiketen se oli avonaisempi mahdollistaen kantajalleen paremman näkyvyyden taistelukentällä. Burgonetille ominaisia piirteitä ovat kasvojen yläpuolella oleva lippa, päälaen yli kulkeva harja sekä saranoidut sivusuojat jotka eivät ulotu yli koko kasvojen. Museon hankkima burgonet on ajoitettu vuoden 1570 tienoille.


Ratsuväen sotilaan varusteisiin kuuluvia sotavasaroita meillä oli ennestään, mutta vain huonokuntoisina maalöytöinä. Tämä erinomaisessa kunnossa oleva yksilö on ajoitettu 1500-luvun toiselle neljännekselle ja on todennäköisesti sveitsiläistä alkuperää.


Sotavasarat kehitettiin 1300-luvulla yleistyneitä levyhaarniskoja vastaan. Niitä oli pitkävartisina ns. salkoaseina myös jalkaväen käytössä. Tällaista lyhyempää kantoivat ratsuväkisotilaat vyössään kuvassa näkyvästä metallilenkistä ripustettuna.

Teräksisiä hansikkaita käytti niin jalka- kuin ratsuväkikin. Nämä eteläsaksalaista valmistetta olevat ns. Landsknecht-tyypin hansikkaat 1500-luvun lopusta lienvät kuitenkin olleet jakaväkiupseerin käsiensuojana.


Ehkä erikoisin ja harvinaisin uusista hankinnoista oli ns. piirityskilpi. Kahdeksan kiloa painavaa teräskilpeä käytettiin suojana staattisemmassa sodankäynnissä, kuten linnoja ja linnoituksia piiritettäessä. Sen kantamista helpotti olkahihna, jonka kiinnityskohdissa etupuolella on kahdeksan ihmiskasvoista maskaronia.


Kilven valmistajaksi tiedämme leimojen perusteella Martin Schneider nuoremman, joka vaikutti Nürnbergissä 1500-1600-lukujen vaihteessa.

Hankitut esineet tulevat esille helmikuussa avautuvaan näyttelyyn Valtapeliä - reformaatio Suomessa, ja sitä ennen ensi viikonlopun ritaripäiville, jossa Turun museokeskuksen tutkija esittelee niitä yleisölle.

Teksti: Kari Hintsala
Kuvat: Masse Rantonen

perjantai 2. joulukuuta 2016

Koululaiset juhlivat linnassa 99-vuotiasta Suomea

Turun linnan juhlakerros täyttyi perjantaina 2.12. iloisesta tunnelmasta ja puheensorinasta, kun turkulaiset kuudesluokkalaiset pääsivät juhlistamaan Suomen itsenäisyyspäivää reformaation hengessä.

Turku on järjestänyt kuudesluokkalaisille itsenäisyyspäiväjuhlan Turun linnassa vuodesta 2001 lähtien. Juhliin pääsevät vuosittain eri koulujen oppilaat. Tänä vuonna mukana oli noin 350  tilaisuuteen arvokkaasti pukeutunutta kuudesluokkalaista.

Itsenäisyyspäivän juhlassa kuultiin asiaan kuuluvasti juhlapuheita, suomalaista musiikkia sekä laulettiin yhdessä Maamme laulu molemmilla kotimaisilla kielillä.

Tässäpä muutamia tunnelmakuvia tapahtumasta.


Tilaisuuden alussa osallistujat kättelivät isäntäparin Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Seppo Lehtisen ja hänen vaimonsa Kaija Lehtisen.

  Juhlaväki pääsi tapaamaan juhlissa myös kuningas Kustaa Vaasan sekä hänen hoviväkeään.

Reformaation juhlavuoden kunniaksi paikalle oli päässyt Turun Mikael eli Mikael Agricola, joka tarinoi omista kouluvuosistaan.


Juhlatarjoilut maistuivat juhlakansalle, joka nautti mm. kuohumaljat, suklaakakkua ja herkullista marmeladia.

Raunistulan koulun  6-luokkalaiset olivat pukeutuneet upeisiin koulun varastosta löytyneisiin juhlapukuihin.

Cygnaeuksen koulun tytöt nauttimassa juhlien tarjoiluista.

Tilaisuuden päätteeksi palkittiin paras käyttäytyjä, joka tällä kertaa oli Vera Suomi Topeliuksen koulusta. Kirjapalkinnon voittajalle ojensivat sivistystoimialan johtaja Timo Jalonen ja museopalvelujohtaja Olli Immonen. 

Kuvat: Turun kaupunki/Sivistystoimiala Nanna Madetoja ja Eeva Simola

tiistai 15. marraskuuta 2016

Tonttupäivänä linnassa vilisi tonttuja ja asiakkaita

Turun linnan Tonttupäivää vietettiin lauantaina 12.11. Kauniin kirkas talvinen päivä houkutteli linnaan ennätysyleisön tutustumaan Turun linnan Tonttu-ukkoon ja muihin linnan haltiatonttuihin, kuten kotitonttuun, Fatabur-tonttuun ja saunatonttuun.




Väkeä riitti ihan vilinäksi asti ja tapahtumassa kävi ennätykselliset yli 2 000 asiakasta.
Ohjelmassa oli opastettuja tonttukierroksia, keskiaikaista musiikkia ja tanssia, satutuokioita, leikkiä, Tonttu-ukon piilottamien kultaisten esineiden etsimistä ja paljon muuta.
Ja voi että olikin hauskaa ja vauhdikasta!



Turun linnan tapahtumien järjestämiseen osallistuu kymmeniä ihmisiä - museon asiakaspalvelun väki, tutkijoita, tuottajia, oppaita, konservaattoreita, historian elävöittäjiä ja harrastajia, keikkatyöntekijöitä ja talkoolaisia. Kiitos heille kaikille onnistuneesta tapahtumasta! Ja kiitos kaikille tapahtumassa käyneille! Toivottavasti teillä oli hauskaa!

terveisin,

Turun linnan väki ja Tonttu-ukko

teksti: Kaisa Kutilainen
kuvat: Turun museokeskus/Henri Luomala

maanantai 7. marraskuuta 2016

Olipa tonttu-ukko, seitsemänsataa vuotta vanha...

Hän asui holvissa Turun linnan alla. Hänellä oli niin pitkä, valkoinen parta, että voi kiertää sen kahdesti vyötärönsä ympäri, ja kyyryselkäinen hän oli, aivan kuin vanha teräsjousi, kun se on väännetty täyteen jännitykseen. Hän kehui olevansa vanhin tonttu-ukko koko maassa...



Sakari Topeliuksen vuonna 1849 julkaisema satu Turun linnan Tonttu-ukosta on toiminut inspiraationa Turun linnan Tonttupäivään, jota vietetään jälleen tällä viikolla lauantaina 12.11. klo 10-17.

Tonttupäivän valmistelut ovat linnassa täyttä vauhtia käynnissä, jotta kaikki on lauantaina valmista Tonttu-ukon kylään kutsumia haltiatonttuja ja muita vieraita varten.

Tonttu-ukko on kääntänyt lakkinsa nurin, joten lauantaina myös ihmiset voivat nähdä hänet.



Tonttupäivän ideana on esitellä suomalaisiin haltiatonttuihin liittyviä perinteitä, jotka ovat nykyään monille tuntemattomia. Haltiatontut ovat pieniä ihmisen kaltaisia olentoja: kotitonttuja, saunatonttuja, myllytonttuja, riihitonttuja, aittatonttuja, navettatonttuja ja tallitonttuja. Tontut paitsi suojelevat rakennuksia myös auttelevat ihmisiä erilaisissa tehtävissä. Palkaksi tontut vaativat vähän ruokaa, asumisoikeuden ja viimeiset löylyt saunasta.

Turun linnan Tonttu-ukon hienoista taidoista mainittakoon, että hän osaa muuttaa kävijöiden linnaan unohtamat esineet kultaisiksi. Ukkopa onkin omaksi huvikseen päättänyt piilottaa linnaan kultaisia esineitä, joista utelias museotutkijamme sai näköhavainnon jo nyt alkuviikosta. Ehkäpä linnan Tonttupäivän vieraatkin vielä löytävät nämä esineet jostain päin linnaa.


Sen lisäksi että linnassa voi törmätä tonttuihin, on tiedossa paljon muutakin hauskaa puuhaa. Linnassa voi tanssia keskiaikaisia tansseja ja kuulla hauskoja tonttusatuja. Opastettuja tonttukierroksia lähtee klo 10.10 alkaen ja niitä menee noin 10-15 minuutin välein.

Lisäksi lapset voivat leikkiä Linnan Pajassa, jossa on esillä taideohjaajien yhteinen taidenäyttely. Teokset pohjautuvat Topeliuksen Tonttu-ukkoon sekä hänen kuviteltuun hoviväkeensä Turun linnassa. Pajassa voi myös tehdä kortin tai kirjoittaa kirjeen Tonttu-ukolle.




Tervetuloa Turun linnan Tonttupäivään lauantaina!

terveisin Turun linnan Tonttu-ukko ja museon väki

teksti: Kaisa Kutilainen
kuvat: Turun museokeskus






tiistai 18. lokakuuta 2016

Yhteisellä reviirillä





 Kuvassa: Supikoira, TMK. Aleks Talve/TMK 2016.


Varhaisimmat arkeologiset esinelöydöt ja ihmisen itsestään luontoon jättämät jäljet, kuten kalliomaalaukset, liittyvät usein eläimiin. Eläimet ovat aina olleet monin tavoin läsnä ihmisten elämässä ja niillä on ollut suuri merkitys koti-, saalis- ja lemmikkieläiminä.
Toiset eläimet, kuten sudet tai uudempana tulokkaana supikoira, taas koetaan ihmisen reviirille ja elintilaan tunkeutuvina petoina tai oman eläimistömme kanssa kilpailevina muukalaisina. Ihmisen halu kontrolloida ja hallita luontoa ja toisaalta halu suojella sitä kilpailevat selvästi keskenään. Näyttelyssä voi siellä täällä nähdä myös näitä kiistanalaisia eläimiä, jotka ihminen toivoisi raivokkaasti pois omasta elintilastaan. Biologian näkökulmasta nähtynä kyse on kilpailusta samoista saaliseläimistä ja samasta elintilasta.




Saalis vai lemmikki?

Taiteilija Tellervo Viitaniemi kuvaa lihahyytelöä muistuttavien, säilykepurkkeihin grafiikanmenetelmin tehtyjen eläinmuotokuviensa kautta ihmisten jopa raadollista ja hyväksikäyttävää tapaa suhtautua eläimiin ja eläinten selvästi alisteista asemaa ihmiseen nähden. Eläinmuotokuvien rinnalle vitriineihin on asetettu monenlaisia museoesineitä. Nämä esineet kertovat omaa tarinaansa ristiriitaisesta suhteestamme eläimiin. Eläimet ovat meille rakastettuja lemmikkejä, toisaalta taas meitä hyödyttäviä kotieläimiä tai metsästettäviä saaliseläimiä.


Kuvassa: Tellervo Viitaniemi – Sian muotokuva (2016), serigrafia, säilykepurkin kansi, hartsi. Keskiaikaisia tiiliä, joissa on eläinten jälkiä, TMK. Kuva: Aleks Talve/TMK 2016.




Siiveniskuja

Taiteilija Miia Rinteen Keskiaikaisen kuninkaansalin holveihin ja seinille heijastettu kolmikanavainen videoteos ”Viesti” (2016) kuvaa viestikyyhkyn matkaa ja vaistoja, joiden avulla lintu osaa aina palata takaisin kotipesäänsä. Toisaalta nykypäivän tapahtumiin rinnastettuna teos voisi herättää ajatuksia myös maahanmuutosta, toiveikkaasta kotiinpaluusta ja kaihoisasta koti-ikävästä. Kuten kaikki näyttelyn teokset, myös Rinteen videoinstallaatio on juuri Turun linnan tiloja varten suunniteltu ja se hyödyntää upeasti linnan arkkitehtuuria.


Kuvassa: Miia Rinne – Viesti (2016), 3-kanavainen videoteos, ääni. Kuvassa näkyy osa teoksesta. Kuva: Aleks Talve / TMK 2016.




Aina rinnallamme

Taiteilija Liisa Kanerva kuvaa Nuorten herrain huoneeseen ripustetussa vanhalle plyysimatolle akryylivärein maalatussa ”Lemmikkigobeliini” (2016) -maalauksessaan ihmisen ja eläinten pitkää yhteistä historiaa ja ihmisen läheistä suhdetta rakastettuihin lemmikkieläimiin. Eksoottisia lemmikkejä, kuten apinoita, pidettiin Euroopan hoveissa ja myös Turun linnassa Juhana herttuan aikana eräänlaisina korkeaan asemaan ja rikkauteen liittyvinä statussymboleina ja kuriositeetteina. Liisa Kanervan Teoksessa onkin kuvattuna monia hyvin varhaisia lemmikkieläimiä, kuten koiria ja hieman eksoottisempia ja harvinaisempia lemmikkieläimiä, kuten riikinkukkoja ja kauluspapukaijoja.



Kuvassa: Liisa Kanerva – Lemmikkigobeliini (2016). Akryylimaalaus plyysimatolle.
Kuva: Aleks Talve / TMK 2016.


 

Taikauskoa


Eläimiin on liittynyt valtavasti erilaisia uskomuksia ja suomalaisessa kansanperinteessä on käytetty esimerkiksi metsästysonnen saavuttamiseksi ja karjaa laitumelle vietäessä erilaisia loitsuja apuna. Toisaalta esimerkiksi harakan näkeminen metsästysretkelle lähdettäessä aiheutti varman metsästysonnen menetyksen. Entisaikoina myös parantamisessa käytettiin apuna paitsi loitsuja, myös taikakaluja ja eläinperäisiä rohdoksia. Näyttelyssä voit nähdä esimerkiksi myös koreita vihreitä espanjankärpäsiä, joiden kuori sisältää myrkyllistä kantaridiiniä, joka pieninä annoksina nautittuna uskomusten mukaan nostattaa lempeä ja aiheuttaa kihelmöivää tunnetta.


Kuvassa: Espanjankärpäsiä, TMK. Kuva: Aleks Talve/TMK 2016.




Outo luontomme

Näyttelyn nimi ”Outo luonto” kertookin paitsi ihmisen suhtautumisesta luontoon ja eläimiin, myös ihmisluonnosta. Taitelijat Tellervo Viitaniemi ja Päivi Häkkinen ottavat ”Äitimaa” -installaatiollaan (2016) kantaa ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Teoksessa on mukana myös säkeittäin Turun arkeologisilta kaivauksilta löydettyjä eläinten luita. Teoksen äitimaa-hahmo yrittää epätoivoisesti parhaansa mukaan kerätä poikansa (ihmisen) luita Tuonelanjoesta liittääkseen ne jälleen yhteen parantaakseen poikansa. Teoksessa voi nähdä viitteitä myös kaikkien suomalaisten tuntemaan Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti -teokseen (1897). Häkkisen ja Viitaniemen teos kuvaa symbolisella tasolla myös murroskautta, kun tieteen kehittyminen ja kristinuskon saapuminen syrjäyttivät hitaasti Suomessa vanhat uskomukset.


Kuvassa: Päivi Häkkinen ja Tellervo Viitaniemi – Äitimaa (2016). Installaatio, serigrafia harsolle, sekatekniikalla toteutettu veistos ja keskiaikaisia eläinten luita.


Outo luonto – Ihmisen ja eläimen yhteinen polku on Turun linnassa esillä vielä lokakuun loppuun saakka. Näyttelyyn on syyslomalla opastuksia ti-su klo 15. Tervetuloa opastukselle kuulemaan lisää!


Teksti: Näyttelyn kuraattori, tutkija Maria Huokkola
Kuvat: Aleks Talve/TMK 2016.