Outo luonto -näyttelyssä kuuluu kesäkuussa mehiläisen surinaa

Tänään 20.5. vietetään kansainvälistä Maailman mehiläispäivää. Kesällä Turun linnassakin on mahdollisuus kuulla mehiläisen surinaa, sillä 16.6. linnassa avautuu nykytaidetta ja historiaa yhdistävä näyttely ”Outo luonto – Ihmisen ja eläimen yhteinen polku”, joka kertoo ihmisen ja eläimen yhteisestä historiasta. Outo luonto näyttelyn taiteilijat Päivi Häkkinen, Liisa Kanerva, Miia Rinne ja Tellervo Viitaniemi kommentoivat ja ottavat taideteoksillaan kantaa ihmisen ja eläimen väliseen historiaan ja nykytilanteeseen paikoin empaattisesti ja jopa runollisesti, paikoin terävästi ja rajusti. Outo luonto -näyttelyssä vahvasti läsnä oleva nykytaide avaa kulttuurihistorialliselle näyttelylle uudenlaisen kerronnan ja kokemisen tason. 

Päivi Häkkinen suunnittelee Turun linnan Kivikamariin sijoittuvan Mehiläistenhoitajat -veistosinstallaationsa juuri tätä näyttelyä ja Kivikamarin tilaa varten. Teoksessa tullaan näkemään kammiomaisessa huoneessa kaksi dramaattisen näköistä, kasvotonta mehiläistenhoitajaa. Hämärään tilaan kantautuu syvästä kuiluvankilasta maailman viimeisen mehiläisen surina. Inspiraation taideteokseensa Häkkinen sai Pieter Bruegelin varhaisesta mehiläistenhoitajia kuvaavasta teoksesta ”Beekeepers and the Birdnester” (1568). Häkkisen kautta tähän päivään päivitettyinä teoksen kasvottomat mehiläistenhoitajat antavat taiteilijan mukaan kasvot meidän aikanamme tapahtuneelle mehiläisten kuolemaan johtaneelle ympäristön myrkyttämiselle. Taiteilija itse kertoo teokestaan:

”Kokonaisuutta oli hauska suunnitella juuri kyseiseen tilaan ja tämä onkin tyypillistä työskentelylleni. Linna itsessään antaa kiinnostavat puitteet teokselle ja vankikuilu suorastaan huusi maailman viimeisen mehiläisen ääntä. Fyysisesti aloitin hahmojen rakentamisen tammikuussa ja työ onkin edennyt niin, että se valmistuu juuri näinä päivinä. Oleellinen osa installaatiota on autenttinen, sata vuotta vanha mehiläisten olkipesä, jonka Suomen maatalousmuseo Sarka lainasi näyttelyä varten ja joka mielestäni sopii mainiosti teoksen absurdiin, mutta samalla ajankohtaiseen maailmaan.”

Ihmisen mielikuvitus eläinten hyödyntämisessä on ollut rajaton. Moni ei ole tullut ajatelleeksi, että mehiläinenkin on toiminut ihmisen kumppanina jo vuosituhansien ajan. Ensin opittiin hyödyntämään villimehiläisten pesiä ja myöhemmin mehiläisille valmistettiin pesiä ontoista puunrungoista, saviruukuista ja oljista. Keskiajalla hunajaa käytettiin myös kasvilääkinnässä sideaineena. Mehiläiset ovat todella ansainneet oman päivänsä, sillä ilman niiden jatkuvaa uurastusta ja ahkerointia myös meidän ruokapöydästämme katoaisivat monet elintarvikkeet. Esimerkiksi suomessa kasvatettavien omenoiden, rypsin, pensasmustikoiden ja herukoiden sato on riippuvainen mehiläisten pölytyksestä. Erilaisten ympäristömyrkkyjen ja erityisesti neonikotinoidien käytön seurauksena maailman mehiläisten määrä on kuitenkin suorastaan romahtanut meidän elinaikanamme.

Teksti: tutkija Maria Huokkola

Kuvat Mehiläistenhoitajat -teoksen tekovaiheista: taiteilija Päivi Häkkinen (2016).