maanantai 2. tammikuuta 2017

Renessanssiajan sotavarusteita ritaripäiville

Turun linnaan tullessaan kävijät toivovat näkevänsä vanhoja aseita ja haarniskoja. Niitä Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluu valitettavan vähän, mutta viime vuoden lopulla tilanne parani, kun museo hankki omistukseensa suomalaisen asiantuntijan yksityiskokoelmasta joukon 1500- ja 1600-luvulle ajoittuvia eurooppalaisia varusteita.

Hankinta käsitti kaikkiaan kolme kypärää, niistä tässä ensimmäisenä morion n. vuosien 1570-1580 väliseltä ajalta.


Morion luo usein mielikuvan espanjalaisista konkistadoreista, mutta vielä Cortésin tai Pizarron sotilaiden päissä ei tämänmallinen kypärä vielä keikkunut. Sen sijaan se yleistyi 1500-luvun mittaan niin Espanjan kuin muidenkin Euroopan maiden armeijoiden jalkaväkisotilaiden varusteena. Käyttö jatkui 1600-luvun puolelle, ja erityisen suosittu kypärä oli 1500-luvun lopussa, mm. Juhana-herttuan toimeenpanemien Turun linnan piiritysten aikana.

Albert Edelfeltin vuoden 1597 piiritykseen liittyvässä maalauksessa Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista vasemmalla seisovilla sotilailla on päässään kypärät, joista tapahtumapaikkana olevan Sturen kirkon hämärässä valaistuksessa on vaikea sanoa, ovatko ne morioneita, tai kenties tätä toista, samanaikaista ja morioneille sukua olevaa, mutta muotoilultaan yksinkertaisempaa cabacet-mallia.


Tämä nimillä cabacet tai cabasset tunnettu kypärämalli polveutui, kuten morionkin, myöhäiskeskiajan kattilamaisista "sotahatuista", ja oli tyypillisesti jalkaväen kypärä. Museon hankkima kypärä ajoittuu 1600-luvun alkuvuosikymmenille eli 30-vuotisen sodan alkuun.

Burgonet oli puolestaan ratsuväen suosima malli. Keskiajan umpinaisista ritarikypäröistä poiketen se oli avonaisempi mahdollistaen kantajalleen paremman näkyvyyden taistelukentällä. Burgonetille ominaisia piirteitä ovat kasvojen yläpuolella oleva lippa, päälaen yli kulkeva harja sekä saranoidut sivusuojat jotka eivät ulotu yli koko kasvojen. Museon hankkima burgonet on ajoitettu vuoden 1570 tienoille.


Ratsuväen sotilaan varusteisiin kuuluvia sotavasaroita meillä oli ennestään, mutta vain huonokuntoisina maalöytöinä. Tämä erinomaisessa kunnossa oleva yksilö on ajoitettu 1500-luvun toiselle neljännekselle ja on todennäköisesti sveitsiläistä alkuperää.


Sotavasarat kehitettiin 1300-luvulla yleistyneitä levyhaarniskoja vastaan. Niitä oli pitkävartisina ns. salkoaseina myös jalkaväen käytössä. Tällaista lyhyempää kantoivat ratsuväkisotilaat vyössään kuvassa näkyvästä metallilenkistä ripustettuna.

Teräksisiä hansikkaita käytti niin jalka- kuin ratsuväkikin. Nämä eteläsaksalaista valmistetta olevat ns. Landsknecht-tyypin hansikkaat 1500-luvun lopusta lienvät kuitenkin olleet jakaväkiupseerin käsiensuojana.


Ehkä erikoisin ja harvinaisin uusista hankinnoista oli ns. piirityskilpi. Kahdeksan kiloa painavaa teräskilpeä käytettiin suojana staattisemmassa sodankäynnissä, kuten linnoja ja linnoituksia piiritettäessä. Sen kantamista helpotti olkahihna, jonka kiinnityskohdissa etupuolella on kahdeksan ihmiskasvoista maskaronia.


Kilven valmistajaksi tiedämme leimojen perusteella Martin Schneider nuoremman, joka vaikutti Nürnbergissä 1500-1600-lukujen vaihteessa.

Hankitut esineet tulevat esille helmikuussa avautuvaan näyttelyyn Valtapeliä - reformaatio Suomessa, ja sitä ennen ensi viikonlopun ritaripäiville, jossa Turun museokeskuksen tutkija esittelee niitä yleisölle.

Teksti: Kari Hintsala
Kuvat: Masse Rantonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti