tiistai 31. lokakuuta 2017

Nyt saatavana Coco Pyhä Ramattu Suomexi

Tänään tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martin Luther julkaisi 95 kirkon harjoittamaa anekauppaa kritisoivaa teesiään. Lutherin herättämä keskustelu leimahti ennennäkemättömällä voimalla, ja sen vaikutukset levisivät myös Ruotsin valtakuntaan. Ruotsin itäiseen osaan, Suomeen reformaatio tuli erityisesti Turun ja Viipurin kautta.

Yksi Martin Lutherin keskeisistä ajatuksista oli, että jokaisen tulisi saada itse tutustua kristillisen opin perusteisiin. Suomen kirjakielen syntyminen tämän ajatuksen toteuttamiseksi onkin merkittävimpiä reformaation vaikutuksia Suomessa. Pitkällä aikavälillä myös kansan opettaminen lukemaan pohjautuu tähän Lutherin ajatukseen.

Mutta tiedätkö milloin Raamattu julkaistiin ensimmäisen kerran kokonaan suomeksi? Vastaus on vuonna 1642. Tuolloin Ruotsia hallitsi kuningatar Kristiina, joten ensimmäinen suomenkielinen Raamattu ”Biblia, Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi” tunnetaan myös nimellä Kristiinan Raamattu. Kuusikiloisesta kirjajärkäleestä otettiin Tukholmassa 1200 kappaleen painos, josta 750 kappaletta tuli Suomeen.

Ajan hammas on puraissut ensimmäisen suomenkielisen Raamatun nimiölehteä.

Raamatulla on painoa noin kuusi kiloa. Suuret metallihelat suojaavat kirjan nahkaisia kansia.

Raamatun käännöstyö ja saattaminen painokuntoon oli pitkä prosessi. Mikael Agricola aloitti kääntämisen 1530-luvulla työskennellessään Turun piispan palveluksessa. Työ jatkui Wittenbergissä, jonne Agricola matkusti 1536 opiskelemaan latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Uuden Testamentin käännös valmistui vuonna 1548. Agricola käänsi myös Vanhaa Testamenttia luultavasti avustajien kanssa yhdessä, mutta työ jäi kesken. Käännöstyöhön palattiin vuonna 1602, kun kuningas Kaarle IX asetti komitean valmistelemaan Raamatun suomennosta. Vieläkään projekti ei edennyt kovin nopealla aikataululla. Lopullinen käännös perustuu heprean ja kreikankielisiin teksteihin, mutta käännöksessä on seurattu myös Lutherin saksannosta ja uudistettua ruotsinnosta vuodelta 1618 (ns. Kustaa II Adolfin Raamattu). Raamatun käännöksen tyylieroja hiottiin vastaamaan tavoitetta hyvästä ja puhtaasta suomesta. Lopulta vuonna 1642 ensimmäinen suomenkielinen Raamattu tuli painosta. Ruotsinkielinen Raamattu oli käännetty jo 101 vuotta aiemmin, vuonna 1541 (ns. Kustaa Vaasan Raamattu).

Kristiinan Raamatun kirjaintyyppi on saksalainen fraktuura, joka on suht helposti nykylukijankin luettavissa. Kirjan kuvituksena on saksalaisen Jacob Moresin puupiirroksia. Piirrokset kuuluvat 1500-luvun lopun ja 1600-luvun alun suosituimpiin, luterilaisten Raamattujen kuvituksiin.

Kuvassa vasemmalla suomenkielinen Kristiinan Raamattu (1642) ja oikealla ruotsinkielinen Kustaa II Adolfin Raamattu (1618). Kuvanottohetkellä oli mietinnässä miltä aukeamalta Raamatut avataan näyttelyyn ja mitä valittu aukeama kertoisi reformaatioajasta.

Kristiinan Raamattuun liittyy myös dramatiikkaa. Kuningatar luopui kruunusta vuonna 1654. Kruunusta luopumisen taustalla oli Kristiinan halu kääntyä katoliseen uskoon ja muuttaa Roomaan. Ruotsin lisäksi kuningattaren päätös kohahdutti koko Eurooppaa. Protestanttisen Ruotsin kuningattaren kääntyminen oli suuri voitto katoliselle kirkolle ja paaville. Joidenkin kuningatar Kristiinan aikana painettujen Raamattujen alussa oli hallitsijattaren kuparipiirroskuva. Hänen luovuttuaan kruunusta ja käännyttyä katoliseen uskoon kuvia revittiin irti monista Raamatuista. Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluvassa Raamatussa Kristiinan kuvaa ei ole, mutta siinä ei myöskään näy merkkejä revitystä sivusta.

Päivi Lönnberg
Näyttelykuraattori

Kuvat Mikko Kyynäräinen ja Päivi Lönnberg

Lisää luettavaa:
http://www.helsinki.fi/vvks/katsaus_vanhaan_kirjallisuuteen/3_1640-1700/index.html

maanantai 30. lokakuuta 2017

Uunikaakeleista löytyy viesti reformaation puolesta

Reformaatioviikko käynnistyi tänään ja sen merkeissä linnan blogissa tutustutaan seitsemään näyttelykuraattorin valitsemaan esineeseen Valtapeliä-näyttelystä. Ensimmäisenä valintana ovat uunikaakelit, jotka ovat löytöjä Turun linnasta. Kaakelit kytkevät Turun ja Turun linnan reformaation laajempaan mittakaavaan Itämeren alueella.

Reformaatio käynnistyi 500 vuotta sitten Martin Lutherin julkaisemista teeseistä, joissa hän kritisoi anekauppaa. Lutherin tarkoituksena oli herättää keskustelua eikä tarkoituksena ollut perustaa uusia kirkkokuntia. Keskustelu kuitenkin leimahti ennennäkemättömällä voimalla ja sen vaikutukset levisivät Ruotsiinkin. Kustaa Vaasa nousi Ruotsin valtaistuimelle 1523 ja aloitti valtakunnassa reformaation. Yhteydet katoliseen kirkkoon katkaistiin ja valtakunnan ohjaaminen uuden opin mukaiseen uskoon alkoi.


Miten nämä kaakelit sitten liittyvät reformaatioon? Renessanssityylisissä levykaakeleissa on kuvattuna Saksin vaaliruhtinas Johann Friedrich I (1503–1554) ja hänen puolisonsa Sibilla Kleveläinen. Friedrich I oli yksi tunnetuimmista reformaation maallisista kannattajista ja reformaatiota puolustavan Schmalkaldenin liiton johtohahmo. Hän oli hyvin suosittu aihe reformaatiopropagandassa, ja säilytti asemansa esikuvallisena reformaation puolustajana 1600-luvulle asti.
 
Kaakelit on löydetty Turun linnasta ja ne ovat koristaneet linnan edustustilojen uuneja. Friedrichin ja hänen puolisonsa muotokuvien valitseminen kaakeleiden koristeaiheiksi viestii politiikan ja uskonnon vahvoista kytköksistä. Kaakelit voidaan nähdä kannanottona reformaation puolesta ja merkkinä herttua Juhanan luterilaisesta uskosta. Kaakelit ajoittuvat 1560-luvulle aikaan, jolloin Juhana avioitui Puola-Liettuan prinsessa Katariina Jagellonican kanssa. Katariina oli katolilainen ja avioliittosopimukseen hänelle kirjattiin oikeus säilyttää uskonsa. Juhanan kytkökset katoliseen kirkkoon puolisonsa kautta herättivät epäluuloja, ja myöhemmin Ruotsissa supatettiin jopa epäilyksiä Juhanan uskonnollisen vakaumuksen laadusta.

Kaakeleille löytyy toinenkin linkki Saksin ruhtinaskuntaan. Kaakelien valmistajaksi on arveltu Turun linnassa vuosina 1560–1563 työskennellyttä savenvalaja Abraham von Wittenbergiä. Nimensä mukaisesti hän lienee tuonut kaakelien muotit mukanaan kotiseudultaan Wittenbergistä, Saksin ruhtinaskunnan pääkaupungista. Kaakeleiden koristeaihe ei ole erikoinen, sillä Ruotsin 1500-luvun hallitsijat ja valtaeliitti käyttivät taidetta luterilaisuutensa korostamiseen. Esimerkiksi kuningas Kustaa Vaasa tilasi Wittenbergin tunnetuimman taiteilijan Lucas Cranachin verstaalta taideteoksia osoittaakseen yhtäältä kuningashuoneen loistoa mutta toisaalta myös luterilaista vakaumusta. Samanlainen tarkoitus liittyy näihin Juhana-herttuan aikaisiin Turun linnan kaakeleihin. Tällaisia kaakeleita on löydetty myös Turun keskustan varakkaiden talojen raunioista. Ovatkohan kaakeleiden koristeet olleet kuuma puheenaihe 1500-luvun linnan juhlissa tai kaupunkilaisten saleissa?


Päivi Lönnberg
Näyttelykuraattori

Kuvat
Mikko Kyynäräinen / TMK
Kaakelit kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmiin

Lähteenä käytetty FT Kirsi Majantien artikkelia ”Saksin vaaliruhtinas Johann Friedrichin muotokuvat Turun linnan kaakeliuuneissa”, julkaisussa Pohjoinen reformaatio (2016 toim. Meri Heinonen ja Marika Räsänen).

perjantai 27. lokakuuta 2017

Näyttelykuraattorin valintoja reformaatioviikolle

Ensi viikolla käynnistyy valtakunnallinen reformaatioviikko. Turussa on runsaasti tapahtumia reformaation merkkivuoden teemaan liittyen, ja Turun linna on tietysti viikon ohjelmassa mukana Valtapeliä-näyttelyn, näyttelyopastusten ja Ruhtinasreformaatio-pienoisnäytelmän muodossa.

Reformaatioviikkoon liittyen täällä linnan blogissa julkaistaan maanantaista alkaen joka päivä viikon ajan yksi näyttelykuraattorin valinta. Luvassa on tietoa ja tarinoita valikoiduista Valtapeliä – Reformaatio Suomessa -näyttelyssä nähtävistä esineistä. Näyttelyn kaikki noin 250 esinettä kantavat kertomuksia luterilaisen reformaation vaikutuksesta maassamme. Näyttelyssä reformaatiota käsitellään kulttuuria hitaasti muuttavana ilmiönä. Näkökulma lähtee valtakunnan hallinnon tasolta. Näyttelyssä selviää, miten uskonto ja politiikka kietoutuivat yhteen Vaasa-suvun kuninkaiden valtapelissä läpi 1500-luvun. Esineet kertovat, miten valtapeli ja reformaatio näkyivät ja vaikuttivat Turussa ja lähiseudulla tavallisen kansan arjessa ja ympäristössä. Ei ollut aivan selvää tulisiko Ruotsista lopulta katolinen vai luterilainen maa.

Otetaan jo pieni varaslähtö reformaatioviikkoon shakkipelin muodossa. Kuvan shakkinappulat on löydetty Turun keskiaikaisen keskustan alueelta, Åbo Akademin tontilta läheltä tuomiokirkkoa. Strateginen lautapeli shakki oli alkuun yläluokan peli, mutta se levisi ajan myötä eri yhteiskuntaryhmiin. Shakissa pelaajan armeija pyrkii voittamaan vastapuolen armeijan. Shakkinappulat on valittu näyttelyyn kuvastamaan valtapeliä ja sen lopputulosta Ruotsin valtakunnassa. Voittajien puolelle päätyivät kruunu ja aateli, jotka hyötyivät reformaatiosta monin tavoin mm. omaisuuttaan ja valtaansa kartuttamalla. Valtapelin tätä puolta kuvastavat kuningatar ja ritari (nykyshakissa hevonen). Häviäjien puolelle jäivät kirkko ja luostarilaitos, joita edustaa näyttelyssä piispanhiipan muotoinen piispa (nykyshakissa lähetti).

Shakkinappulat 1300-1400-luvulta. Vasemmalla kuningatar, takana ritari (nyk. hevonen) ja etualalla piispa (nyk. lähetti). Löydöt kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmiin.

 Shakkinappulat valmisti ja maalasi käsin Janne Aakko. Hieno toteutus, eikö!

Shakkipeli toteutettiin myös toiminnallisena kohteena näyttelyyn. Projektityöntekijä Janne Aakko keksi mahtavan idean shakista, jossa pelaajat voisivat valita joukkojensa kokoonpanon itse. Pelin lomassa pelaajat voivat miettiä, miten historia olisikaan mennyt, jos jokin historian kulkuun vaikuttanut tapahtuma tai siirto olisi toteutunut eri tavoin. Kuninkaat, kuningattaret, piispat, linnat, ritarit ja sotilaat ovat valmiina peliin...

Historian käänteet saavat vaihtoehtoisia muotoja tässä shakkipelissä.
Englantilainen Lucy Burrows kauhistuu sisarensa Alexin siirrosta.

Muistutan vielä lopuksi, että näyttelyn oheisohjelmaa järjestetään tänä vuonna vielä kahtena viikonloppuna.

Näyttelyopastukset:
la 28.10. klo 15
su 29.10. klo 15
la 4.11. klo 15
su 5.11. klo 15

Pienoisnäytelmä Ruhtinasreformaatio:
su 29.10. klo 14.30 ja klo 16
su 5.11. klo 14.30 ja klo 16

Reformaatioviikon ohjelma löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Teksti & kuvat
Päivi Lönnberg
Näyttelykuraattori